29.1.2015

Mun juttu

Mä yritän tiedättekö olla tosi positiivinen ja iloinen ja optimistinen ja isänmaallinen ja ceevitamiinin ruumiillistuma ja ottaa kaiken irti talvimyrskyistä ja bliniajasta ja villasukista ja sopivan pimeistä illoista (ja aamuista ja keskipäivistä) kynttilöille ja kirjoille ja kaikelle kotoisalle... mutta välillä vaan ei jaksa.

Koska tää. Tää olis niinku enempi se mun juttu.

Laitoin kuvan puhelimeni aloituskuvaksi, jotta näen sen heti kun herään. Voi tosin olla, että se se vasta onkin syynä juuri kokemaani yhden päivän kaamosmasennukseen.

Perkele.

12 kommenttia:

  1. Se voi olla, että vähän niinkuin käännät veistä haavassa...
    Löytyisikö jostakin kuvia keväthangista? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika vähissä ovat hanget täällä Suomen etelässä :D Ne todellakin valaisisivat maisemaa!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niin, ei kai kukaan panisi auringovaloa pahakseen, tähän aikaan vuodesta <3

      Poista
  3. Kun olisikin edes kaamosmasennus, sen sijaan on järkyttävä kaamos/talvi/mikäliepimeäsaderäntäPOTUTUS. Ei vaan kiinnosta pätkääkään pukeutua lämpimästi ja ulkoilla reippaasti karseessa kelissä. Ja mun on pakko ulkoilla (geneettinen häiriö, pappani puolelta periytynyt) muuten tulee todella huono elämä. Puhumattakaan siitä, ettei voi hengata puistoissa, puutarhassa, terasseilla, ulkoilmakonserteissa tai rannalla.

    Mutta ei auta nyt tähän hätään, kestettävä on. Ja onhan mulla aniliininpunaiset sadeHOUSUT (jep, täällä usein tulee vakaasuoraan ja semmosena kaiken ympäröivänä suhuna, että jos et oo varpaista päälakeen vedenpitävissä, niin kastut läpimäräksi), jotka antaa ymmärtää, että tässäpä suhisee eteenpäin positiivinen ja c-vitamiininen reippailija, jonka sisäinen aurinko valaisee synkimmänkin päivän. Hah, onttoa naurua....

    Belgian Lempi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on aika vaikea motivoda itsensä tuonne räntäsateeseen, ja sellaiseen tuuleen, että hampaatkin hyytyvät ja viima salpaa hengen... Vaikka ainahan sitä on sitten reippailun jälkeen kyllä ihan tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Suhistaan siis menemään, tuo väriterapiasi kuulostaa hyvältä. Ehkä ontto naurumme pian sulaa jo ihan itsestään keväiseksi kujerrukseksi :)

      Poista
  4. -Mun jutut- on parhaita juttuja! Tämä Baddingin laulu oli myös virkistävän suorin sanoin radikaalisti laulettu, kuten siihen aikaan. Kiertelemättä ja kaartelematta puhuttiin ja laulettiin oikeilla sanoilla! Ei piilovihjailua ja muuta salamyhkäistä.
    Kristiina Hautalan Kielletyt Käskyt (-68) on myös virkistävä laulu. (Huomaa ajanmukainen naivistinen kuvaustekniikka ja henkilötilanteet...) Ja mikä kaunotar. Jäänyt jotenkin unholaan. (Samalla sivulla YouTubessa)
    Tunnetumpi Kristiina Halkola istuu ravintolan pöydässä. Nimet menee helposti sekaisin..

    Voimia kaamokseen!! Lyödään läskiksi ja kuunnellaan & katsellaan mitä sattuu =)

    Nikadora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hyvä kun muistutit Kristiina Hautalasta!

      Poista
  5. Juu, mieluummin heräisin tuollaisiin näkymiin, kuin tähän harmauteen. Ei tuo lumikasan vielä ahdista, mutta aurinkoa olisi todella mukava nähdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinko, lämpö olkapäillä, tuoksut... kyllä, niitä ikävöin. On tää hullua aikaa ja me urheita peikkoja, että kestetään vuosi vuoden perään! (Vaikka on tässä puolensakin, olen toisaalta usein nauttinut pimeästä vuodenajasta ja sellaisesta hiljaisesta elosta, joka kypsyttelee aina jotain itsessä. En tiedä miksi nyt ottaa niin koville.)

      Poista
  6. Voi jukra mikä kuva, älä vaan kerro että se on sieltä Ranskan matkalta ;-)

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"