Täällä ollaan, jos olette ihmetelleet! Kirjoitusvire vain on hieman kateissa, ja tiukasti niputetut aikataulut blogiin paneutumisen tiellä. Kun on koko päivän kyyryssä koneella, niin illalla mielummin oikaisee runkonsa kirjanlukuasentoon, halailee naperoita tai lähtee kävelylle, kuin jatkaa näppiksen takomista. Olen myös puhunut itseni melkein tyhjiin, sanojen tilalla on iltaisin enää ynähdyksiä.
Hulinatkaan eivät päättyneet lomien loppuun ja töiden ja koulujen alkuun, vaan edelleen melkein joka päivä ja ainakin jokaikinen viikonloppu on jotakin. Se kaikki on kivaa, hirmuisen kaunista ja kivaa, mutta silti elättelen toiveita edes yhdestä ihan typötyhjästä viikonlopusta. En muista koska sellainen olisi viimeksi ollut?
Vähän hassua, mutta olen kesän jäljiltä ihan poikki.
Haaveita syksylle: Olla vähän aikaa tavoittamattomissa. Olla vähän aikaa yksin.
Mutta sitä ennen, Kuplat!
Lue lisää: Tunnelmia Kuplista 2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"