24.7.2016

Kaksi kanaa






Minulla on eräs ihana keittokirja, josta usein villiinnyn kokkailemaan, vaikka kai koskaan en ole varsinaisesti yhtään ruokalajia toteuttanut suoraan kirjan resepteistä. Mutta hyvä keittokirja toimiikin juuri näin, herättää ruoanlaittohimot, nostaa veden kielelle, saa aikaan sutinaa hellan ääressä.

Kyseessä on Van Gogh's Table - At the Auberge Ravoux. Eikä se oikeastaan olekaan pelkkä keittokirja, vaan kertomus Vincent van Goghin viimeisestä majapaikasta, Ravoux'n majatalosta ja sen ravintolasta. Paikasta, jossa van Gogh kuoli vuonna 1890.

Kuolemasta suoraan elämään, eli syömiseen.

Tällä kertaa inspiraationpuuskan nostattiresepti Stewed Chicken with Mustard Cream Sauce. Jota en siis tehnyt. Tein... jotain omaa kana-juttua.

(Tässä taas yksi syy miksi minulle ei ole mitään kategoriaa. En ole oikea ruokablogi, en ole kunnon kirjablogi, en ole missään nimessä muotiblogi, en ole juuri lainkaan sisustusblogi, enkä edes tiedä mitä lifestyle tarkoittaa.)

No mitä nyt siis yritän tällä kaikella sanoa on siis se, että tärkeintä on että tekee. Että ei se ole niin nokonuukaa. Nyt arvon sormet näppäimellä, että mitä oikeastaan ole teille jakamassa, kun en rehellisesti sanottuna oikein muista miten oman kanani tein. Mutta tehdäänkö niin, että jaan sen inspiksen, ja sitten kerron suurinpiirtein ja sinnepäin, miten oma puluni valmistui?

La Poule a Pot et sa Crème à la Maison
Kirjan resepti vapaasti suomennettuna (ja hiukan lyhennettynä)

Haudutettu kana
1 kana eli meidän oloissa yleensä broileri
2 sipulia
2 porkkanaa
1 purjo
2 sellerinvartta
1 juuriselleri
Muutama oksa tuoretta timjamia
1 tl kokonaisia mustapippureita
1 rkl merisuolaa
150 gr pekonia

Sinappikastike
2 rkl voita
2 rkl jauhoa
3/4 kuppia kuumaa kanalientä (kanan haudutuksesta)
1 1/2 rkl Dijon-sinappia
1/2 kuppia täyskermaa
1/4 tl suolaa
Rouhittua mustapippuria

Laita kaikki kanan hauduttamiseen tarvittavat ainekset pataan ja lisää niin paljon vettä, että kana peittyy. Keittele kunnes akna on kypsää, noin tunnin verran. Nosta lopuksi kanalientä sivuun kastiketta varten.

Aloita kastikkeen tekeminen sulattamalla voi. Sekoita reippaasti vispaamalla voisulaan jauhot ja kaada kanalientä hissukseen pienissä erissä seokseen, koko ajan sekoittaen kunnes se sakenee. Lisää kerma, sinappi ja mausteet.

Nosta kana ja vihannekset keitinliemestä. Leikkaa kana tarjoiluvadille ja nosta vihannekset reunoille. Ammenna kattilasta muutama lusikallinen lientä kanan päälle. Tarjoile sinappikastikkeen ja vaikkapa riisin kera.

Kirjatoukan kananroikale

Ota kaksi kanaa, ja laita ne voideltuun savipataan kylkikyljessä nököttämään. Voitele kanojakin, kun kerran pataakin. Tuuppaa pata kuumaan uuniin, nauti ruskettuvan kanannahan tuoksusta.

Nosta kaverukset patoineen päivineen hellalle kun he ovat rapsakoita, ja visko pataan seuraksi monta kuorittua ja puolitettua sipulia, kokonaisia valkosipuleita (jos ovat tuoreita, ei tarvitse edes kuoria), rosmariininoksia puutarhapenkistä pari, punaviinipullon loput ja lopuksi sopivan oloisesti vettä. Laita pata takaisin uuniin ja anna muhia kunnes kanasta lihat irtoavat pelkästä katseesta. Hep, meinasi unohtua: kumoa uunikeikan loppuvaiheilla pataan myös kipollinen luomukermaa ja viimeinen arvokas purkillinen Pinnan tryffelikastiketta! Jos sitä ei olisi ollut, olisin laittanut tryffeliöljyä. Kiehauta.

Paahda kanan rinnalle (ensin vain kuumalla pannulla ja sitten voissa) aikaisemmin keitettyjä perunoita. Perunoiden tulee olla kullanruskeita ja rapeita, kuten kanankin! Tarjoile kanan ja perunoiden rinnalla merisuolassa ja mustapippurissa paahdettuja tattisiivuja, vihreää salaattia punaviinietikkakastikkeella ja kevyttä punaviiniä.

Tätä kyseistä keittokirjaa saa näköjään Amazonista pilkkahintaan, jos joku innostuu. Oman versioni kauniin kannen olen epähuomiossa polttanut kynttilällä.

Auberge Ravoux Pariisin lähistöllä on edelleen toiminnassa (tai taas) ja Van Goghin kuolinhuone eräänlainen pyhiinvaelluspaikka.

Lue lisää: Van Goghin kantapöytään liittyy ihmeellinen tarina, siihen olen viitannut aikaisemmin täällä. Ja ainakin aavistuksen Vincentin maisemistakin olen saanut kokea, kas näin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"