Ihanat tomaatit

Lopettelin eilen Elämän värit. Onhan se mielenkiintoinen, paikoin kuitenkin melko korkealentoinen. Lienen lukenut sen niihin aikoihin, kun olin hädintuksin toipunut siitä tiedosta, ettei minusta koskaan voisi toiveistani huolimatta tulla mustaihoista, ja olin sittemmin päättänyt ryhtyä sirkustaiteilijaksi tai nunnaksi.

Seuraavaan kirjaan: Ystävä istui teellä, tuossa vastapäätä, pari päivää sitten ja puhui Yvonne Hoffmanista. Yvonne Hoffman, Yvonne Hoffman..., hirmuinen raksutus Kirjatoukan pienessä päässä... Kunnes; Ihanat tomaatit!
Kirja lapsuudesta, jotenkin hyvin salaperäinen, värisyttävä. Mutta että se on sijoittunut Hankoon, ihmeellistä, en ole tiedostanut sitä ollenkaan!

Soitin äidilleni, ja kysyin muistaako hän kirjaa. Muisti, ja kirja on tallellakin. Hän oli vakuuttunut, että sekä kirjalla että sillä, että Kirjatoukka on ensimmäisen ikävuotensa aikana kuskattu niin Hankoon kuin Pariisiinkin on ollut vaikutusta myöhemmissä elämän käänteissä.

"Luxembourgin puistossa ihmiset ojentelivat käsiään sinua kohti, kun istuit penkillä."
"Voi, olinko niin suloinen?"
"Ei, olit niin ihmeellisen kalju."