Tupajamit

Hei, kurkistetaanpas vielä tupaankin, maalausurakan jäljiltä.

Kaikki seinät on maalattu uudestaan, valkoisella, koska siten kiviseinien kauniin pinnan valot ja varjot pääsevät parhaiten oikeuksiinsa. Ja meille on ilmestynyt liesituuletin. (Älkää uskoko, etteikö sitä tarvitsisi. Tai uskokaa, ja peskää seiniä, hyllyjä ja käyttämättömiäkin astioita viikottain.) Herra Kamera teki myös uudet hyllyt mausteille ja astioille.

Eteisen piironki siirtyi oikealle oven viereen, ja iso alumiinille tulostettu valokuva sai paikan astioiden takaa hyllyltä. Täytyyhän nyt vähän rosoa olla, edes kuvissa! Vanha pulpetti etsii vielä paikkaansa, mutta etsikööt sitä keittiön toisen ikkunan alla. Siihen on muuten mainiota laittaa keittokirjat avoimina tyrkylle, ties mihin reseptiin tulee tartuttua! Nojatuoli siirtyi piirun verran tieltä pois, silti hallitsijan paikalta näkee edelleen parhaiten joka paikkaan, niin sisällä kuin ulkonakin. (Meillä käy eräs säännöllinen kahvittelija, jonka lempihuvia on kiljahtaa "katso, ihminen" aina kun joku kulkee ohi...)

Eteisessä ovat jo takitkin paikoillaan, niin että mutsikin sen nyt kai eteiseksi tunnistaa (ei meinaan tunnistanut aikaisemmista kuvista!), ja kengät ovat tutusti penkin alla sikin sokin.

Olen niin onnellinen, että aikoinaan muuttaessamme älysimme katsoa mitä keittiön panelikaton alla piilee. Vaikka piikkaus, hiekkapuhallus ja muut vaiheet meinasivatkin sekoittaa koko aikataulun ja budjetin, on lopputulos joka päiväinen ilonaiheeni. Toinen rakkauteni kohde on kaari-ikkunamme, jonka takana kesäisin matkailijat ottavat valokuvia pöllämystyneestä aamiaisseurueestamme :)

Kyllä tuolla nyt taas kelpaa istuskella ystävien kanssa pitkän, pimeän talven halki ja parantaa maailmaa, vai mitä!