Saint Tropez on varmaankin parhaimmillaan juuri kesäkuun alussa. Tunnelma oli vielä viipyilevä, meitä rikkaita ja kuuluisia vaeltelee satamassa ja kapeilla kujilla vasta muutama kourallinen, ja kuppiloissa on paikkoja vapaana ja tarjoilijoilla aikaa rupatella legendaarisista asiakkaista. Istahda ainakin "La Tarte Tropezienne"n terassille, ja paina pyllysi Senequier'in punaisille tuoleille pastis-lasillisen ajaksi, tai muuten et ole olemassakaan. Kyllä siinä kaupungissa jotain taikapölyä on, myyttistä, leijailevaa...
Me viivyimme vain tovin, katselimme purjehduskilpailuja (lue:ihmisiä), ja unohdimme näköjään kuvata. Ja syödä.
Palattuamme kotiin pyöräytin solakoita parsoja grillissä ja nautimme jälkiruoaksi marjoja, minttua ja mascarponea. Kaunistavaa ruokaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"